La Huella – CrossFit-sali Barcelonassa

Pyörähdettiin pikaisesti pääsiäislomien puitteissa Barcelonassa. Kevät on ollut niin kiireistä, ettei tulevasta reissusta oikein ehtinyt laajalti ennalta kertoa. Pieni irtiotto arjesta tuli tosi sopivaan saumaan eikä ollut yhtään huono juttu palmujen keskellä nauttia +20 asteesta. Ihanaa!

Kävi myös hauska sattumus. Kiitos sosiaalisen median, tajuttiin Las Palmasissa vaihtovuotta viettävän Maarin kanssa, että nyt ollaan samassa kohteessa yhtäaikaa! Joten ei muuta kuin lyömään heti treenitreffit lukkoon!

Alunperin olimme suunnitelleet vierailua Reebok CrossFit Barcelonaan, jonne olisimme myös olleet tervetulleita (18 € per henkilö). Maari oli ehtinyt edellisenä päivänä katsastaa La Huella -nimisen boxin ja kun se kerran vaikutti hyvältä, muutimme suunnitelmaa.

Maailma on tosi pieni. Matkattiin salille metrolla ja noustiin täpötäyteen metrovaunuun, mistä yllättäen Maarikin löytyi! Suomalainen tunnistaa toisen heti.

La Huellaan pääsee Hospital Clinic -nimiseltä metropysäkiltä. Sali on kadun varressa lyhyen kävelymatkan päässä. Pitkäperjantaina sali oli auki normaalisti, mutta wodeilla saattoi olla vapaapäivän takia tungosta. Maari oli selvittänyt, että treenaaminen ennen klo 11 alkavaa wodia oli ok ja että wodillekin voi osallistua, jos vaan tunnilla on tilaa. Kun saavuimme perille, paikalla oli noin viitisen tyyppiä treenaamassa.

lahuella

La Huella oli todella kivan oloinen paikka. Melko pieni ja matala, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Vessat ja pukuhuoneet löytyivät ja suihkumahdollisuuskin oli.

Mietittiin, mitä ihmettä La Huella tarkoittaa. Translator-selvityksen tulos: jalanjälki. Olisihan sen voinut logosta hoksata..?

lahuellasisustus

Meillä ei ollut varsinaista suunnitelmaa treeniksi. Lähdettiin tekemään rinnallevetoa kolmosina ja vaihdettiin samalla kuulumisia niin paljon kuin vaan ehdittiin.

Painoja ei saanut tiputtaa suoraan lattialle, vaan oli käytettävä pehmustetyynyjä. Olisiko käytäntö johtunut melusta, kenties. Painot olivat jotain vierasta merkkiä ja joko mustia tai vihreitä riippumatta niiden painosta. Hämmentävää.

lahuellaweights

Raakarinnalleveto on minulle hyvää treeniä, koska vetotekniikassa on vielä hyvin paljon työtä. Allemeno sujuu paljon paremmin, joten itselläni on tapana sillä kompensoidakin heikkoa vetoa.

Mutta! Kyllähän ne kolmen toiston sarjat hyvin nopeasti ykkösiksi muuttuivat. Raakarive muuttui myös kyykkyyn, koska päivässä oli kenties pientä ennätyksen tuntua. Rinnallevedossa henkiset esteeni alkavat aina 65 kilosta. Olen saanut ”säkällä” kerran 67.5 kiloa. Nyt kokeilin heti 65 kilon jälkeen 70 kiloa ja hyvinhän se nousi. 75 kg jäi kokeiluksi, mutta ainakin uusi kymmenys rinnallevedossa tuli Barcelonassa savutettua!

Salilla oli täysin avoimista ovista ja kattoikkunoista huolimatta todella kuuma. Hiki tuli!

lahuellamarca

Lahuellaceiling

Päivän pääsiäistreeni oli pareittain suoritettava wodi, joten vetäydyimme kolmestaan syrjään mietiskelemään omaa jumppaa. Suoritettiin Diana-tyyppinen kiertoharjoittelu, jokainen hiukan omilla versioilla. Tilaa oli aika vähän, kun yritimme pysyä poissa varsinaisten tuntilaisten tieltä. Samaan aikaan oli myös muita omien harjoitteiden tekijöitä. Kaikki kuitenkin mahtuivat ja tunnelma oli koko ajan leppoisa. Myös salin asiakkaat ja henkilökunta (tai tyyppi, joka vastasi respasta) avautuivat hiljalleen ja olivat todella ystävällisiä.

lahuellaboxrules

Kuittasimme käynnin ostamalla salipaidat 20 € / kpl. La Huellaan menisin mielelläni uudestaankin. En ole aiemmin treenannut ulkomailla missään CrossFit-salilla, mutta tämä kokemus oli todella hauska. CrossFit-saljena löytyy ympäri maailman melkein joka kaupungista, joten niissä riittäisi katsastettavaa.

Ennen kaikkea oli mahtavaa nähdä Maaria ja treenatakin vielä yhdessä. Nainen on kehittynyt Las Palmasissa aivan valtavasti. Maarin vaihtovuoden seikkailuja voi lukea Maarin blogista.

Tule valmiiksi niin loppuu se kehitys

Nopein tapa pysäyttää kehitys on ajatella olevansa valmis ja oikeassa.

Kävin taas lisää pt-koulussa Turussa. Teemana oli mm. yrittäjyys ja voimaharjoittelu. Eveliina Tistelgren veti meille Bodyweight-koulutuksen, josta opin uusia harjoitteita, ja muutenkin oli mukavaa seistä päällä ja käsillä. Aika monia liikkeitä ranteiden lämmittelyyn ja keskivartalohallintaan on tullut muisteltua tällä viikolla. Rento koulutuskerta!

Tärkein oppi, jonka sain Eveliinan koulutuksesta, ei oikeastaan liittynyt päälläseisontaan. Minulle tärkeintä antia oli ohje, että vaikka kuinka kehittyisi, oppisi uutta ja viisastuisi, aina täytyy olla avoin oppimaan uutta. Koskaan ei saa ajatella olevansa valmis, sillä silloin kehitys pysähtyy. Tämä on ihan totta, olen niin samaa mieltä.

Kun mietin omia eväitäni valmentamisen ja urheilun suhteen, mieleeni tulee todella helposti asioita, joita en hallitse tai joista en vielä tiedä paljoa. Suurin syy kuitenkin miksi itse innostuin liikkumisesta liittyi siihen, että saan oppia joka päivä uutta. Vaikka kehittyminen onkin tavoite, aina löytyy uutta opittavaa!

Kehitysloppuu

Tiedättekö, kuka on Juha Hurme? No, ei sillä väliä, hauska ja viisas mies. Hän on kirjoittanut:

Joka väittää olevansa tänään kypsä, pilaantuu huomenna.

Kaiken tietävä, ”valmis” ihminen on oikeasti umpimielinen ja vuorovaikutukseltaan eristäytynyt. Jos tietää jo kaikesta kaiken, ei oikeastaan ole enää mitään tarvetta keskustella kenenkään kanssa. Mielestäni pahin mahdollinen valmentaja olisi aina oikeassa ja tuuttaisi omaa tietämystään muille yksisuuntaisesti. Avoin ihminen on kiinnostunut ja silloin hänellä itsellään on paljon enemmän annettavaa myös muille.

Olen kuullut ja niin myös uskon, että valmentamisessa ei voi tulla koskaan valmiiksi. Sama pätee omaan kehitykseen urheilijana. Vaikka se voi tuntua raastavalta, niin toisaalta se opettaa sietämään keskeneräisyyttä. Se taas on voimavara muussa elämässä. Sitä huomaa esimerkiksi töissä tai opinnoissa olevansa rennompi mokien suhteen ja vastaanottavaisempi uudelle noin niin kuin ylipäätään.

kehitysloppuu2

Eveliinan erittäin hyvä pointti numero 2: Oppia voi myös muilta kuin valmentajilta.

Yhdessä treenatessa ja esimerkiksi jakaessa toisen kanssa tangon pääsee näkemään treenikaverin liikettä. Tähän kannustetaan meidän salilla. Toisen kanssa treenatessa on mahdollisuus oivaltaa, mitä asioita korjaamalla suoritus paranee.

Voit oppia niiltä, joita opetat, ja niiltä, joiden kanssa olet vaikka vain hetkittäin tekemisissä.

Mielestäni oppia voit myös niiltä, joiden kanssa olet eri mieltä tai jollainen et halua olla. Se terästää sitä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja miksi oikein ajattelen tietyllä tavalla. Kaikesta ei tarvitse ottaa eväitä omaan tekemiseen.

Hyvä puoli crossfitissa on, että se opettaa ennakkoluulottomuutta. Lajille on tyypillistä monipuolisuus, tarttuminen uusiin juttuihin ja viimeiseen asti rutiinin välttely. Toki uusien asioiden kokeileminen ja mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tuntuvat joka kerta haasteellisilta. Olen kuitenkin oppinut, että niistä mitä todennäköisemmin selviää.

Toisin sanoen vieraita juttujakaan ei tarvitse tuomita, vaan niistä voi ottaa selvää ja kokeilla ensin. Sitten voi kerätä itselleen talteen hyvät asiat ja antaa niiden asioiden olla, jotka eivät toimi.

Kun mietin, miksi haluan tietää lisää valmentamisesta, niin kenties tällaiset asiat ovat niitä kaikista kiinnostavampia. Se, mitä kehittyminen urheilijana oikeasti edellyttää.

Ymmärrän kyllä, miksi on mukavampaa olla oikeassa ja kannoissaan järkähtämätön. Oman keskeneräisyyden myöntäminen voi olla todella pelottavaa, sillä se voi tuntua oman haavoittuvaisuuden paljastamiselta. Mutta onko se sitten vahvuutta?

Elämästä ei saa yliotetta olemalla aina oikeassa. Sopuun oman itsensä kanssa pääsee ymmärryksellä, rehellisyydellä ja olemalla valmis tarvittaessa jopa muuttamaan omaa ajatteluaan. Mielummin miettien tulevia juttuja kuin märehtien kaikkea ollutta ja mennyttä.

kehitysloppuu6
Äiti. Mitä sä teet?

Viimeinen laji tehty! Hei hei, Openit.

Viimeinen Open-laji tuli tehtyä tänä viikonloppuna. Toisin sanoen CrossFit Open 2017 on nyt minun osalta ohi. Mitä jäi käteen?

Meikäläiselle nämä olivat toiset CrossFit Openit. Nyt on todella kätevää verrata omaa kehitystä viime vuoteen. Ja kun asiaa miettii, itse asiassa aika paljonkin on ehtinyt oppia vuoden sisällä. Viime vuonna en osannut esimerkiksi näitä:

Chest to bar
Tempaus 40+ kg
Hand stand push up
Double unders eli tuplanaruhyppy

Todistettavasti voimatasot ovat nousseet ja kunto kohentunut. Toisintoa eli 17.4 -lajia paransin 18 toistoa viime vuodesta.

Lisäksi on tietysti lista asioita, jotka eivät onnistuneet tämän vuoden Openeissa. Siksi harjoituksia voi jatkaa Openeiden jälkeenkin.

Openeiden viimeinen laji oli tasaista ryskäämistä, jossa oli thrustereita ja tuplanaruhyppyjä.

10 rounds for time of:
9 thrusters
35 double-unders

40-minute time cap

Thrustereissa painot olivat 29 kiloa naisilla, 43 kiloa miehillä.

Viime vuonna tuplat olisivat olleet totaalisesti pahin painajaiseni. En ikimaailmassa olisi ehtinyt tehdä 10 x 35 naruhyppyjä alle 40 minuuttiin. Nytkään tuplat eivät menneet putkeen, mutta sain tauotuksella ostettua itselleni onnistuneita ja pidempiä settejä. Välillä tauot tuntuivat riskiltä, koska jos pidempi sarja ei onnistuisikaan, olisin menettänyt turhaan aikaa. Tuplat kuitenkin sujuivat suhteellisen hyvin.

Thrustereiden kanssa pysyin kovana, kun ne kerran ovat vahvuuteni. Olin päätttänyt ottaa ne heti hyppyjen jälkeen pois, vaikka happi olisi kuinka tuntunut loppuvan. Tein ne putkeen eli unbroken, ja jopa hieman vauhtia lisäämällä loppua kohden. Aikani oli lopulta 13:38, johon olen todella tyytyväinen.

Välillä thrustereiden ja tuplien välillä päässäni kävi ajatus: ”Tämä on viimeinen laji.” Mietin, että Openit on ihan oikeasti paketissa tämän jälkeen. Mielessä myös välähti, miten en osannut tuplia vielä ollenkaan jokin aika sitten. Sain siitä todella paljon iloa, sillä nyt vaan hypin niitä. Olo oli tosi erilainen kuin esimerkiksi lajin 17.3 aikana, jossa itseluottamus oli välillä nollissa.

Aina toisinaan sitä kesken kaiken muistaa, että harrastan urheilua ja pistän itseni kerta toisensa jälkeen likoon, koska se on hauskaa. Että minä oikeasti tykkään siitä ja että se tekee minut valtavan onnelliseksi.

Se varmaan oli Openeiden viimeinen oppi. Ennen jokaista treeniä pitää muistaa sanoa itselleen: ”Pidä hauskaa.”

Käytiin tänään salin Open-selviytyjien kanssa mahtavalla brunssilla. Kun tulin kotiin, aurinko paistoi ja seinäkello näytti varttia vaille kahta, vaikka se oli oikeasti varttia vaille kolme. Mieleeni tuli, että jos nyt heti lähden, ehdin tasan wodille. Menin, oli huippua, tein valakyykyssä ennätyksen ja saatiin juosta auringossa, minulle ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Minulla on ollut tämän vuoden Openeissa aivan älyttömän hauskaa! Hauskaa on ollut yksin ja ennen kaikkea yhdessä. Viisi viikkoa melkoista menoa, ja nyt on mukavaa palata normaaliin. Kiitos siis ihan kaikille! Jos haluatte pysyä mukana matkassa, mun blogia voi nykyään seurata Facebookissa.

Muistakaa pitää hauskaa – ja nauraa itsellenne!

 

Aiheeseen liittyvää: Joulutarina tuplien treenaamisesta (Huom: Ei liity jouluun mitenkään!)

Sähellysten Open 2017

Miten on CrossFit Open mennyt noin niin kuin omasta mielestä?

Minulle tämä on ollut oikea Sähellysten Open 2017. Elinan lajit:

17.1 Näyttävä tulostensyöttömoka
17.2 Vatsatauti: ei tulosta
17.3 Tempaustöpeksintä

Tehdään siis tässä vaiheessa pientä Open-kertausta.

17.1 meni lajina hyvin, mutta melko näyttävä moka tuli tehtyä tulosten syötössä. Oli hienoa käydä taas viime viikonloppuna Kuopiossa treenaamassa, siellä asti oli huomattu mitä tuli tehtyä. Ei suinkaan, tosi hauskaa oli asialle naureskella ja Kuopiossa on niin hienoa aina käydä treenailemassa. Mutta ei mennä siihen vielä.

17.2 kohdalla sähläily nimittäin jatkui, kun laji jäi ”turkuloosin” eli omituisen vatsataudin takia suorittamatta määrätyn ajan eli pe-ma välillä. Turun reissu + vatsatauti: ei hyvä.

Tein 17.2:n torstaina juuri ennen seuraavan lajin julkaisemista. Se näytti siis tältä:

Complete as many rounds and reps as possible in 12 minutes of:
2 rounds of:
50-ft. weighted walking lunge
16 toes-to-bars
8 power cleans
Then, 2 rounds of:
50-ft. weighted walking lunge
16 bar muscle-ups
8 power cleans

Etc., alternating between toes-to-bars and bar muscle-ups every 2 rounds.

Women use 35-lb. dumbbells

Toisin sanoen askelkyykkyä käsipainojen kanssa, varpaita tankoon ja rinnallevetoja käsipainoilla. Kaikki huipentuu muscle uppeihin, eli itsensä pitäisi pystyä heilauttamaan tangon päälle 16 kertaa.

Tässä lajissa ei ollut mitään ihmeellistä, Toes to baritkin kulkivat ihan ok. Oli todella hieno juttu, että jumppakaveri tuomaroi, vaikkei se enää mikään virallinen suoritus voinut olla. Kyllä suoritukseen saa aina silloin laitettua enemmän. Sain ensimmäisen osan suoritettua viiden minuutin pintaan ja loppuaika yritettiin ensimmäistä muscle uppia. Eipä ollut muuten lähelläkään.

scorecard17.2

Muscle uppia rimpuillessa hoksattiin tuomarin kanssa, millä tavalla saan tehtyä chest to bareja. Ei lainkaan sama liike, mutta hyvä juttu silti.

Seuraavana päivänä paljastettu 17.3 näytti nimittäin tältä:

Prior to 8:00, complete:
3 rounds of:
6 chest-to-bar pull-ups
6 squat snatches, 65 lb.
Then, 3 rounds of:
7 chest-to-bar pull-ups
5 squat snatches, 95 lb.

*Prior to 12:00, complete 3 rounds of:
8 chest-to-bar pull-ups
4 squat snatches, 135 lb.
*Prior to 16:00, complete 3 rounds of:
9 chest-to-bar pull-ups
3 squat snatches, 155 lb.
*Prior to 20:00, complete 3 rounds of:
10 chest-to-bar pull-ups
2 squat snatches, 175 lb.
Prior to 24:00, complete 3 rounds of:
11 chest-to-bar pull-ups
1 squat snatch, 185 lb.

*If all reps are completed, time cap extends by 4 minutes.

Tässä jumpassa oli siis ensin kahdeksan minuuttia aikaa suorittaa kolme kierrosta chest to bareja ja tempauksia 29 kilolla (miehet 43 kg) sekä toiset kolme kierrosta chest to bareja ja tempauksia 43 kilolla (miehet 61 kg). Jos näistä selviytyi alle kahdeksassa minuutissa, sai edetä seuraaville kierroksille.

Jos minun pitää jokin jumppa kiteyttää kaikkien aikojen täysin ultimaattiseksi sähellykseksi, niin tämä on se.

Oma ennätykseni tempaisussa on 45 kiloa, joten tempaisut vastaopittujen chest to barien kanssa olivat aikalailla oman osaamisen rajoilla.

Lämmittelyssä aiheutin kuumotusta, kun en saanut mitenkään päin ylös 40 kiloa. Epätoivoisten yritysten jälkeen olin lopulta pyllylläni lattialla. Kokeilin myös toiveikkaana chest to bareja ja nekin näyttivät jäävän vajaiksi. Se ei luvannut lainkaan hyvää…

Omat fiilikset ennen lajin aloittamista olivat pahimmat mahdolliset. En luottanut itseeni ja olin melko varma, etten pääse kovinkaan montaa kierrosta eteenpäin.

Kellon startatessa chest to barit lähtivät kuitenkin kulkemaan. Ykkösinä, mutta kuitenkin. 29 kilon ”tosi kevyistä” tempaisuista sen sijaan taisin koheltaa muutamat toistot ennen kuin sain yhtäkään hyväksyttyä. Tanko lenteli sinne tänne. Kerran se kolahti rigin koukuun ja putosi käsistäni. Armotonta säätämistä!

Omassa päässäni totesin, että tämä ei kyllä hyvin mene. Tuollaisessa tilanteessa ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin ja tehdä kaikesta huolimatta parhaansa. Myös omaa asennetta oli pakko parantaa.

Hiljalleen tempaisut alkoivat kulkea, eikä pummeja tullutkaan. Sitten olinkin sen 43 kilon vuoro.

En edes tiedä mitä ajattelin, kun se tapahtui, mutta sain sen ylös. Olin todennäköisesti hyvin vakavalla naamalla. Muistan kyllä, että mietin miten vahva oikeastikin olen ja että ei tämä nyt voimista kiinni ole. Sitten otin sen uudestaan. Polvi meinasi kääntyä itselleni tyypilliseen tapaan lattiaan, mutta juuri ja juuri se pysyi ja paino tuli ylös. Kolmas nosto epäonnistui, mutta sitten kahdeksan minuuttia olikin täynnä.

Jälkikäteen minulla oli todella onnistunut olo. Ei siksi, että tulokseni olisi ollut minusta kova, vaan lähinnä siihen, että onnistuin rämpimään sieltä kohellusten seasta. Olin tyytyväinen, että sain omat hermoni kuriin. Siihen auttoi todella paljon muiden tsemppi ja kannustus. Jostain pohjalta se itseluottamus löytyi ja onnistuin kiskaisemaan chest to barien välissä ylös sellaisen painon, joka oli enemmän kuin mitä olin pumminut lämmittelyssä.

tempaustöpeksintä

Ehkä tuollainen kunnon töpeksintäsuoritus oli tehtävä, jotta Openit alkoivat kulkemaan.

Nyt olin viime viikonloppuna tosiaan Kuopiossa tekemässä 17.4 lajia, joka oli uusinta viime vuodelta:

Complete as many rounds and reps as possible in 13 minutes of:
55 deadlifts, 155 lb.
55 wall-ball shots, 14-lb. ball to 9-ft. target
55-calorie row
55 handstand push-ups

Lajille voisi antaa nimen ”17.4 – onhan piuha kiinni”, koska viime vuonna noin 30 sekuntia kului pimeäksi menneen soutulaitteen ihmettelemiseen. Uusintasähläyksen pelossa, tiedättehän. Ehdin silloin juuri ja juuri soutaa kalorit. Päälläseisontapunnerrukset olivat tosi kaukana vielä silloin.

Tähän suoritukseen lähdin taktiikalla 11 mavea vaikka henki menis. Pilkoin siis 70 kilon maastavedot 11 noston sarjoihin, ja varsinkin pari viimeistä sarjaa tuntui jo raskaalta. Maastavedot, wall ballit ja kalorit olin suorittanut aikaan 10:09.

Sain 18 toistoa paremman tuloksen kuin viime vuonna. Tein päälläseisontapunnerruksia oikeasti vaikka kuinka monta, mutta iso osa niistä oli ei hyväksyttyjä toistoja. En ylösalaisin puuskuttaessani ihan sisäistänyt noottia, että käteni olivat liian leveällä ja sallitun alueen ulkopuolella.

Vielä on yksi Open-laji jäljellä, ja sen jälkeen Openeista on todellakin selvitty! Huhhuh. Sitten voidaan käydä läpi, mitä tuli opittua. Ainakin nyt olen huomannut, että omalla tasollani kehitystä viime vuoteen on tullut monellakin saralla. Myös pää kestää yllättävän tiukkoja tilanteita.

Mutta noin niin kuin kaiken kaikkiaan Open on kyllä siisti juttu. Se saa harrastajista aikatavalla enemmän irti kuin normaalisti. Parasta on, kun joku istuu ja puuskuttaa tosi hyvin menneen suorituksen jälkeen lattialla ja ilme on niin epäuskoinen. ”En ois ikinä uskonut!”

Liikunta-alaa opiskelemassa

Heippa kaikki!

Ja heti kärkeen kiitos viimeisestä. 😄 Aika paljon huumoria revittiin viikon takaisesta mokasta ja se on ihan oikein. Salille järjestettiin oikein voiton mokkapalatarjoilut.

Itseäni tapaus on naurattanut älyttömästi. Olin silti hieman yllättynyt, että postaus sai 1300 tykkäystä Facebookissa. Voi siis hyvin olla, että blogiani lukee nyt jokunen uusi tyyppi – tervetuloa vaan messiin!

Tein blogille viimein myös Facesivut, joten sieltä vaan tykkäilemään, jotta saa jatkossakin tietää mun mokailuista.

Open tyssäsi hetkeksi aika yhtäkkiä, kun olin viime viikonlopun Turussa. Sain sieltä jonkun turkuloosin, kuten Timo sitä nimittää. Se alkoi sunnuntaiyönä eikä ole oikein vieläkään hellittänyt. En siis päässyt tekemään ollenkaan 17.2 lajiin tulosta, mikä aika kovasti harmittaa tällä hetkellä.

Mutta mitä ihmettä tein Turussa? Osa teistä jo tietääkin:

Olen kouluttautumassa kevään aikana toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi.

Päädyin kurssille hieman lennosta. Oli oikeastaan syntymäpäiväni aamu, kun huomasin metrossa taas kerran selaavani koulutuksen kotisivuja. Kurssi Turussa oli jo alkanut, joten laitoin kyselyviestiä ensi syksyn koulutusten ajankohdista. Ehkä se oli juuri syntymäpäivän tunnelma, joka laittoi minut eri tavalla liikkeelle. Muutaman viestin jälkeen olinkin jo mukana kurssilla ja minusta tuli yhtäkkiä työn ohessa opiskelija!

Spartan Gearin toiminnallisen harjoittelun pt-koulutus pitää sisällään kehonpainoharjoittelua, kahvakuulaa, voimaharjoittelua ynnä muuta. Se sopii siis aika hyvin omaan crossfit-lajitaustaan. Saan siitä myös ensiapukoulutuksen! Viimeksi käytiin läpi ravitsemusta ja nyt viime viikonloppuna jatkettiin henkisen valmennuksen luennolla, päntättiin anatomian perusteita sekä tehtiin liikkuvuusharjoittelua.

anatomia

Kurssille osallistuu monista eri lajitaustoista opiskelijoita. On painonnostajaa, fitness-kilpailijoita, erilaisia kamppailulajitaustoja ja yhden lajina on street workout. Meillä opiskelijoilla on erilaisia tulokulmia liikkumiseen ja urheiluun, mikä myös on ollut minusta kiinnostavaa ja lisännyt monessa jutussa ymmärrystäni.

Olen pitänyt siitä, että meiltä on jatkuvasti kysytty, miksi haluamme ohjata tai valmentaa toisia ihmisiä. Se on tosi hyvä kysymys, joka todellakin pitää esittää itselleen monta kertaa.

Muistan, miten ensimmäisellä kerrallani muiden opiskelijoiden edessä höpötin jotain, että koska se kiinnostaa. Kiinnostus on tietysti ihan ok lähtökohta, mutta pitää siinä olla jotain enemmänkin. Sitten vaan möläytin, että ”koska pidän ihmisistä”.

Sinänsä taas meikäläiseltä melko nerokas lause. Kukapa ihmisvihaaja päättäisi kaikista maailman vaihtoehdoista kouluttautua juuri pt:ksi. (On varmasti niitäkin!) Mutta toisaalta en kyllä kadu. Se pitää paikkansa.

Meiltä on esimerkiksi myös kysytty, mitä haluamme jakaa asiakkaille. Itse ihan oikeasti olen nauttinut alkeiskursseilla auttamisesta ja siitä, miten voin tukea aloittelevaa urheilijaa ja luoda uskoa kehitykseen. Minulle hyvä valmentaja on aina esimerkki ja sellainen haluan itsekin olla. Positiivisuutta, uskoa ja varmuutta haluan ihmisille itsestäni antaa.

ptellu

En ole koskaan aiemmin opiskellut mitään liikunta-alan juttua, enkä osaa vielä sanoa, tulenko koskaan tekemään minkäänlaisia personal trainerin töitä. Olen kuitenkin tosi iloinen, että saan siihen valmiudet. Kaikki on tosi uutta, mutta tuntuu, että tämä on hyvä juttu. Olen tosi kiinnostunut ja haluan oppia.

Tästä minä aloitan.

Elämäni CrossFit Open moka!

Minusta tuli tänään hetkeksi maailmanlaajuinen crossfit-julkkis. Tässä vinkkini jakoon, jos haluat tehdä saman:

1. Osallistu kaikille avoimiin CrossFit Openeihin ja suorita ensimmäinen laji 17.1.

For time:
10 dumbbell snatches
15 burpee box jump-overs
20 dumbbell snatches
15 burpee box jump-overs
30 dumbbell snatches
15 burpee box jump-overs
40 dumbbell snatches
15 burpee box jump-overs
50 dumbbell snatches
15 burpee box jump-overs

Timecap: 20 min.
Women use 35-lb. dumbbell and 20-in. box

2. Tee tulos 17:35 ja ole ihan ok tyytyväinen.

3. Herää maanantaina ja syötä tulokset nettiin heti herättyäsi kännykällä.

4. Tee typo. Älä huomaa. Lähde pahaa aavistamatta töihin.

5. Reissusta tullut jumppakolleegasi hyväksyy jetlagissaan tuloksen. Tulos vahvistuu.

6. Huomaa muutaman tunnin kuluttua kaverin viesti:

”Sä olet siis ollut nopeampi kuin Samantha?”

… Kuka ihmeen Samantha? Ja näe kuva:

elinaleaderboard

7. Tajua, että olet maailmanlaajuisen tulostaulukon kärkinimenä.

Aikasi 7:35 on maailman paras! Olet jättänyt taaksesi kaikki kovakuntoisimmat ammattiurheilijat. Kärkisijaa pitänyt Samantha Briggs on jäänyt yli kaksi minuuttia taaksesi.

8. Katso puhelintasi tarkemmin ja huomaa, miten Instagramisi äkkiä kuhisee. Äkkiä crossfit-yhteisö ihmettelee ”kuka hemmetin Elina Knaapi..!?”

9. Olet inspiraatio. Saat paljon uusia seuraajia ja ihailua Instassa.

instafame
Virhe saatiin korjattua, mutta ehkä joku CrossFit Herttonimen jumppaaja ehti jo torille, leipoa salille mokkapalat ja ostaa lentoliput Madridin regionaalsseihin.

Oikeasti pahoittelut kaikille tästä mokasta. Toivottavasti se kuitenkin enemmän nauratti kuin itketti. Meikäläinen on ainakin huutonauranut koko päivän. Ja joo, lupaan panostaa jatkossa tulosten syöttämiseen enkä tee sitä heti herättyäni.

Kannattaa referenssinä käydä katsomassa millaisen naisen päihitin: Samantha Briggs 17.1. Suoritus alkaa kohdasta 8:26.

En usko, että Briggs ehti lähteä suivaannuksesta mylvien salille tekemään lajia uudestaan. Mutta eihän sitä tiedä… Briggs päivitti tänään tulostaan: puolen minuutin parannus! 😀

briggsupdate
Tästä on revitty vaikka kuinka huumoria, ja se saa jatkua. Tämäkin meemi on oikea mestariteos! Kiitos Tomille!

samanthabriggselinaknaapi

Kiitos CrossFit Herttoniemen yhteisö kaikista materiaaleista ja tykityksestä Facebookissa! Erityisesti minua lämmitti: ”Hyvä kun joku näytti Briggsille KNAAPIN PAIKAN!”

Winter War 2017 katsomotunnelmia

Viime lauantaina olin katsomassa Winter War -kisoja. Lähdin Tampereelle hiukan kipeänä; ääni oli jo valmiiksi poissa ja sain välillä hulluja yskäkohtauksia, kun kurkku vaan yhtäkkiä kuivahti. Kisat menivät siis melko pitkälti paikallaan katsomossa nököttäessä. Tiedän, että tosi monta tuttua jäi moikkaamatta. Täytyy morjestaa kunnolla, kun ääni on tallella ja virtaa on enemmän!

Tajusin, että olen oikeastaan käynyt katsomassa Winter Wareja joka vuosi vuodesta 2013 lähtien. Melkoista! Ne olivat silloin Matin ensimmäiset Winterit ja jo silloin tuli kannustettua ääni käheäksi.

Joka vuosi Wintereissä nähdään jotain uutta. Tänä vuonna perjantaina oli uinti (altaassa) ja lauantaina hspu:t nojapuilta, skillmill ja d-pallo. On aina siistiä nähdä, miten kilpailijat selviävät lajeista ja mikä taktiikka toimii parhaiten. Nytkin nähtiin ällistyttäviä suorituksia. Ne myös inspiroivat omia treenejä.

Parasta kisoissa on kuitenkin tunnelma. Se, että viimeinen kilpailija saa suurimmat suosionosoitukset. Jännittävää, niin kuin aina, on  myös painonnosto. Rinnalleveto ja työntö niin isolla painolla kuin mahdollista tiivisti lauantaina niin paljon jännitystä, pettymystä ja riemua. Rakastan painonnosto-osuuksia kisoissa!

Olen todella iloinen, että minäkin lopulta päädyin tällaisen lajin pariin. Winter Warin kaltaisissa kisoissa näkee sen mahtavan puolen CrossFitista, mistä itse nautin todella paljon. Kilpailijat pystyvät ylittämään itsensä ja suuri osa siitä menee juurikin yleisön kannustuksen piikkiin. Yleisöstä on aidosti aistittavissa aito yhteisöllisyys ja tuki, joka kuuluu ihan jokaiselle kilpailijalle, joka on tiensä kisoihin kovalla työllä raivannut.

Muistan, miten viime vuonna istuttiin Matin kanssa katsomossa vierekkäin – ensimmäinen ja ainoa kerta, kun Matti ei ollut itse kisaamassa. Selkä oli rikki ja sen kuntoutus oli meneillään. Matti naputti normiaan ja katseli, kun muut kisasivat. Olo oli selvästi levoton. ”Koko ajan tuntuu siltä, että mun pitäisi olla jossain.”

Kaikista ylpein ja onnellisin olen siis Winter War 2017 osalta siitä, että Matti oli tänä vuonna juuri siellä missä Matin kuuluu ollakin: kisaamassa muiden kanssa, rokkaamassa chipperiä ja vetämässä 50 kpl wallballit keposesti putkeen. Neljäs sija oli aivan mahtava suoritus!

Onnea jokaiselle Winter War -kisaajalle, olette iso inspiraatio. Ja hyvää syntymäpäivää Matti!